Luku 5 - Nyt saa riittää!

Hermione ei halunnut vaivata matami Pomfreytä, kun tämä vielä oli toipilaana rajun vatsaflunssansa jäljiltä. Sen sijaan hän oli kiehunut sisäisesti koko sunnuntain, eikä ollut halunnut tavata ketään. Ensi töikseen maanantaiaamuna hän marssi sairaalasiipeen yrittäen hillitä itsensä, ettei vyöryttäisi kiukkuaan viattoman sairaanhoitajanoidan niskaan.

"Poppy-kulta, sinähän tiedät miten iloinen olen ollut voidessani vihdoinkin tehdä vastapalveluksen sinulle. Autan mielelläni jatkossakin, mutta en mene enää professori Kalkaroksen luokse! Olen saanut enemmän kuin tarpeekseni hänen ikävästä luonteestaan", Hermione sanoi, ja kuullessaan oman äänensä sanovan sen, mikä oli jo pitkään kalvanut hänen sisällään, hän tempautui vuodattamaan loputkin ulos. "Kyllähän minä tiesin minkälainen hän on ja mitä oli odotettavissa, mutta nyt saa riittää. En ole tehnyt mitään ansaitakseni hänen vihaansa, ja nyt tosiaankin, mittani on täynnä! En mene enää koskaan sinne käärmeenpesään. Jos tarvitset apuani, teen mitä tahansa, siis mitä tahansa alusastioiden pesemisestä oksennuksien jynssäämiseen lattialta, mutta minä-en-enää-mene-hänen-lähelleen!"

Leveä ymmärtäväinen hymy levisi matami Pomfreyn ystävällisille kasvoille. "Voi rakas lapsi, ehdinkin jo odottaa tuota. Ymmärrän kyllä sinua ja arvostan todella paljon sitä mitä olet tehnyt, kuten hänkin. Sinun voi olla vaikea uskoa, mutta hän tulee pettymään pahasti. Hän pitää sinusta niin kovin."

Hermione seisoi hänen edessään äimistyneenä näyttäen siltä, kuin tuhansittain kysymysmerkkejä olisi tatuoitu hänen kasvoilleen. "En sanoisi sitä ihan noin"; Hermione puuskahti, "Kalkaros inhoaa minua, on aina inhonnut!"

"Niinhän sitä saattaisi kuvitella, mutta sinä et tunne Severusta. Usko pois, hän todella pitää sinusta, sitä paitsi hän on hyvin kiitollinen, sillä hänen toipumisensa on saanut yllättävän käänteen parempaan. Hän itse sanoi niin. On kuin ihme olisi tapahtunut. Sinulla täytyy olla luontaisia parantajanlahjoja, joista itsekään et ole tietoinen."

Hermione ei voinut uskoa korviaan. Hänestä tuntui samalta, kuin joku olisi kertonut, että tosiasiassa Dumbledore onkin nainen ja ansaitsee lisätienestejä cabarettanssijana. Hän tarvitsi hetken aikaa sulatellakseen tätä. Matami Pomfrey ei ollut sen kaltainen ihminen, joka harrasti perättömien puhumista, päinvastoin. Saadakseen enemmän aikaa ajatella, Hermione vaihtoi sujuvasti puheenaihetta.

"Olen ihmetellyt sitä, miksi professori Kalkaros on alunperinkin sairastunut? Mitä hänelle on tapahtunut?"

Hermione huomasi surun häivähdyksen Poppyn kasvoilla, kun hän alkoi kertoa Kalkaroksesta. "Muutama kuukausi ennen kukistumistaan Voldemort alkoi epäillä Severuksen luotettavuutta. Hän laittoi tämän kokemaan kovia, lievästi sanottuna. Monien kirousten uhriksi joutuminen heikensi Severuksen normaalisti lähes läpipääsemättömän vahvaa energiakenttää, ja monista pitkäaikaisista kidutu-kirouksista kärsiminen vaurioitti hänen hermostoaan pahasti. Tämän vuoksi hän ajoittain altistuu uudelleen sen vaikutuksille. Ne ovat eräänlaisia jälkiaaltoja, mutta hyvin fyysisellä tasolla." Vanha nainen huokaisi ja pudisti päätään paheksuntansa merkiksi. "Mies on vahva kuin tiikeri, vaikkei päältä päin uskoisi. Ilman luontaista sitkeyttään ja kestävyyttään hän olisi kuollut jo aikaa sitten. Nyt näiden muutamien viikkojen aikana hänen kouristuksensa ja kipukohtauksensa ovat lieventyneet, kiitos sinun. Näyttää siltä kuin käynneilläsi olisi ollut taianomainen vaikutus." Matami Pomfrey hymyili hieman ilkikurisesti, ja Hermionelle tuli äkkiä hyvin kuuma ja hän tunsi nolostuvansa.

"Mutta miksi toipuminen kestää niin kauan? Luulisi, että hän pystyisi kehittämään jonkun taikaliemen, joka parantaisi hänet kertaheitolla", Hermione kysyi ihmeissään.

"Niin, ja hän on tehnytkin sen. Aine ei vain voi toimia täydellisesti ennen kun hänen sisällään oleva emotionaalinen vastaavuus kiroukselle muuttuu."

"Voisitko tarkentaa? En ymmärrä mitä tarkoitat." Hermione liikkui lähemmäs matami Pomfreytä, jottei yksikään sana livahtaisi vahingossa hänen korviensa ohitse.

"Tarkoitan, että tämä voide, jota olemme käyttäneet, pohjautuu hänen valmistamaansa liemeen, mutta se ei pysty poistamaan kaikkia kirouksen aiheuttamia vaikutuksia niin kauan, kun hän kantaa energiakentässään samaa laatua, kuin kirous on sisimmältään. Sen vuoksi hän ei parane, ja se saa hänet alttiiksi noille kammottaville jälkivaikutuksille. Olen yrittänyt selittää sitä hänelle monet kerrat, ja luulisi että niinkin älykäs mies ymmärtäisi, mutta ei..."

"Ehkäpä hän ei olekaan niin nokkela kuin uskotaan…" Hermione mutisi itsekseen hymyillen sisäänpäin.

"Katsohan", Poppy jatkoi, "kidutu on tuskaa aiheuttava kirous. Sisimmässään Severus kantaa pientä osaa sen laadusta, laatua joka uskoo kärsimykseen ja siihen, että se on ansaittua."

"Sinäpä sen sanoit, eikä se ole mikään ihan niin pienikään osa…" Hermione sanoi hiljaa.

"Hän tulee todennäköisesti pysymään enemmän tai vähemmän sadistisena koko loppuelämänsä, mutta jollakin keinolla hänen tulisi päästä eroon suurimmasta osasta sitä. Kaikkein vahingollisinta hänelle ovat häneen itseensä kohdistuvat negatiiviset ajatukset. Ne ovat kuin rautahäkki, jonne hän on itse sulkenut itsensä. Hän tietää sen itsekin, muttei myönnä kenellekään. Hänen psyykensä on niin monimutkainen. Hän esiintyy niin itsevarmana ja omahyväisenä, muttei voi sallia pienintäkään lempeyttä itselleen." Vanha sairaanhoitajanoita alkoi näyttää jotakuinkin katuvalta, että oli kertonut niin paljon potilaansa yksityisasioista Hermionelle. "En kertoisi sinulle tätä, ellen olisi ehdottoman varma siitä, että se on tärkeää. Tiedän että osaat pitää nämä asiat omana tietonasi, Hermione."

"Tietenkin, voit luottaa minuun", Hermione kiirehti vakuuttamaan.

"Ja toinen syy, miksi kerron sinulle kaiken tämän, on se, että elättelen yhä toivoa siitä että muutat mielesi, niin vaikeaa kuin se varmasti onkin, ja suostut hoitamaan häntä vielä yhden ainoan kerran. Et voi kuvitella miten suuri vaikutus sillä olisi hänen tilanteeseensa."

"Ihan totta, en voikaan kuvitella", Hermione mutisi yrittäen estää itseään lipsumasta äsken niin lujalta tuntuneesta pätöksestään.

"Tiedän miten paljon se on pyydetty, mutta se olisi niin tärkeää. Myös Severus ymmärtää sen merkityksen. Sinussa on jotain, juuri oikeanlaista laatua, mitä hän tarvitsee tullakseen par – "

"Paremmaksi ihmiseksi? Ihan totta", Hermione keskeytti Matami Pomfreyn pilkallisella huomautuksellaan. Häntä alkoi jo huolettaa mihin keskustelu oli johtamassa.

"Tarkoitin tullakseen parempaan kuntoon. Hänen täytyy antaa anteeksi itselleen", Poppy Pomfrey jatkoi välittämättä Hermionen kommentista.

"Minun on hyvin vaikea uskoa, etteikö hän pitäisi itseään pelkästään täydellisenä ihmisenä. Luulen, että hänen täytyy antaa koko ympärillään olevalle muulle maailmalle anteeksi se, ettei se ole niin virheetön luomus kuin hän itse."

"Niin, näin hän haluaisi meidän muiden ajattelevan hänestä… Olen kuitenkin oppinut uskomaan, että hän käyttää näitä tuskallisia jälkivaikutuksia eräänlaisena itserankaisun muotona, vaikkakin täysin alitajuisesti. Joten vapautuksen täytyy tulla hänen ulkopuoleltaan, ja siinä sinä astut kuvaan."

"Mutta, mutta… En minä voi antaa hänelle mitään, en edes tiedä pystynkö itse antamaan hänelle anteeksi…" Hermione änkytti.

"Ei sinun tarvitse antaa hänelle anteeksi, saati mitään muutakaan, paitsi aikaasi. Taikavoide jota käytämme on hyvin ihmeellistä ainetta. Kun levität sitä hänen iholleen, hienojakoinen informaatio, jota hän tarvitsee olemuksensa tasapainottamiseen, siirtyy sinun käsiesi energiakeskuksista suoraan hänen neuroneihinsa."

"Eikö informaatio kulje kahteen suuntaan?" Hermionen nokkelat aivot olivat jo kiitäneet asiasta toiseen ja rakennelleet hänen mieleensä monia mahdollisia uhkaavan tuntuisia seurauksia.  "Tarkoitan, että eikö se saata minut alttiiksi saamaan jotain ei-toivottua informaatiota hänen aurastaan." Jo pelkkä ajatuskin sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Hermionen ihoa. Sillä hetkellä hän ei pystynyt kuvittelemaan mitään epämiellyttävämpää, kuin että hän saisi sisäänsä jotain Kalkaroksen omaa. "Mitä jos minä saan annoksen hänen laatuaan, ja huomaamatta alan potkia vanhaa kissapoloani, teurastaa kärpäsiä makuuhuoneessani tai ilkeillä oppilailleni. Ei kiitos!"

Poppy Pomfrey kuivasi naurunkyyneleitä silmäkulmistaan. "Ei, älä huoli, voide on valmistettu Severukselle ja yksinomaan Severukselle. Se on hyvin henkilökohtainen, eikä toimi kosketuksissa keneenkään toiseen. Joten, on mahdotonta että se voisi vaikuttaa sinuun millään lailla."

"Harmi, että samaa ei voi sanoa hänen käytöksestään." Irvisti Hermione hyvin paljon samalla tavalla, kuin tuo sarkastisen irvailun mestari, Kalkaros. Se näytti huvittavan matami Pomfreytä entisestään.

"No, suostutko tekemään sen?" hän kysyi nuorelta naiselta toiveikkaalla äänellä.

"Sinä siis lupaat, että se on hyvin merkityksellistä hänen toipumisensa kannalta ja että se on viimeinen kerta?" Harry pudottaa korvansa kuullessaan tästä, Hermione ajatteli, pystymättä edes itse uskomaan mihin oli lupautumassa.

"Sinä siis teet sen!?" matami Pomfrey ei onnistunut peittämään valtavaa helpotuksen ja tyytyväisyyden loistetta kasvoillaan.

"Minut on aina ollut helppo ylipuhua mitä arveluttavimpiin ja epämiellyttävimpiin tilanteisiin. Miten muuten olisin löytänyt itseni taistelemasta mielipuolisia kuolonsyöjiä vastaan taikaministeriön kellarissa, luikertelemasta hirviömäisen kolmipäisen koiran ohi tai käymästä kuuluisassa kummitustalossa mukavaa pikku rupattelua murhaajan, vankikarkurin ja ihmissuden kanssa, vain muutaman tilanteen mainitakseni… Kyllä minä teen sen. Olen varma, että tulen katumaan sitä myöhemmin, mutta hitto vie, olen tehnyt sen ennenkin ja selviytynyt siitä hengissä."

"Voi miten loistavaa. Lähetän hänelle välittömästi sanan. Hän tulee olemaan niin mielissään", matami Pomfrey myhäili innostuneena.

"Enpä usko, mutta joka tapauksessa, voisitko olla niin ystävällinen että korostaisit sitä, että en ollut lainkaan halukas ryhtymään tähän, ja että sinä suorastaan vaadit."

"Ilman muuta, mitä tahansa haluat kultaseni. No, kiirehdipäs nyt, oppituntisi alkavat minä hetkenä hyvänsä."

Hermione käveli alas portaita kohti luokkahuonettaan, sanojen poukkoillessa kuumeisesti hänen päässään. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin tietoinen omista masokistisista piirteistään. Minussa on varmasti jotain todella pahasti vialla… tai ehkäpä en vaan pysty vastustamaan kunnon haastetta. Mutta tällä kertaa en aio kohdata tätä haastetta valmistautumattomana.