Luku 6 - Valmistautuminen

Hermione oli aina ollut kiinnostunut haasteista. Hän rakasti myös ongelmien ratkomista ja sitä, että löysi oikean vastauksen vaikeaan kysymykseen, mutta kaikkein eniten hän rakasti sitä, kun onnistui keksimään jotain aivan uutta. Jotain mitä ei ollut koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi.

"Harry, tiedän että ajattelet minun menettäneen järkeni, mutta en ole. Eikä professori Kalkaros ole langettanut minuun komennu-kirousta, ja ei, en ole oikeasti hiuksellani maustettua monijuomalientä maistanut Luna Lovekiva!" Hermione yritti vakuutella Harryä, joka kuunteli epäuskoisena.

"Sinä siis haluat, että opetan sinulle suojautumista pimeyden voimilta, jotta voisit taas nolata itsesi, jotta voisit taas mennä hieroskelemaan Severus Kalkarosta, etkä tuntisi taas oloasi kamalaksi, koska olisit oppinut miten hallitset oman voimasi hänen läsnä ollessaan. Olenko oikeassa?" Harry venytti naamaansa joka kerta, kun hän lausui sanan taas naurettavan kuuloisella naukuvalla tavalla. "Tämä on pahempaa kuin mikään mitä olen nähnyt Fredin 'Hillitön pelivelho' - lehdessä. Puhdasta sadomasokismia, tai ei, ei puhdasta, se on likaista. Likaista, vääristynyttä ja perverssiä. Kuuletko, perverssiä!" Harry mulkoili vihreillä silmillään Hermionea äärimmäisen dramaattisesti.

"Tiesin ettei ymmärtäisi, mutta ei se haittaa, ole kiltti ja auta minua silti", Hermione aneli. "Haluaisin että valmentaisit minua jotenkin, niin että en olisi niin herkästi haavoittuvainen ja altis hänen vihamielisyydelleen. Opeta minua valmistautumaan niin, että huolimatta siitä miten törkeästi hän ivaa minua, en menettäisi omaa voimaani ja omien tunteideni hallintaa. En halua, että hän pystyy tekemään oloni surkeaksi, saati saamaan minut itkemään."

Harry kuunteli hiljaa hänen pyyntöään ja alkoi vähitellen ymmärtää mihin tyttö pyrki.

"Harry, sinä olet pimeyden voimilta suojautumisen mestari, ja mitä muuta professori Kalkaros on, kuin yksi iso Pimeä Voima?"

Harry tunsi houkutusta sanoa jotain ihan muuta p:llä alkavaa, kuin pimeä voima, mutta onnistui kuitenkin pitämään suunsa kiinni.

"Sinun jos kenen pitäisi kyetä ymmärtämään mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Hän on kamala, siinä olemme molemmat samaa mieltä, joten haluaisin, että auttaisit minua olemaan lujempi ja puolustamaan itseäni. Minä todella tarvitsen apuasi, ja tämä idea on ihan järkevä, jos vain annat sille mahdollisuuden."

"Enemmän kuin minun apuani, sinä tarvitset pari viikkoa Pyhässä Mungossa, jotta he saisivat sinut takaisin maanpinnalle… Okei, vitsi vitsinä", Harry kiirehti lisäämään, nähdessään epätoivon sekaisen kiukun ryömivän ystävänsä kasvoille. "Okei, en tiedä mitä teit, tai miten teit sen, mutta näyttää siltä, että onnistuit saamaan minutkin menettämään järkeni. Tavataan huomenna luokassani kuudelta illalla. Katsotaan mitä voimme tehdä asialle." 

*

Harry oli antanut pimeyden voimilta suojautumisen tunteja Hermionelle yli viikon ajan lähes päivittäin, ja selkeää edistymistä oli jo havaittavissa. Hermione oli aina tottunut puolustamaan itseään verbaalisesti, ja siinä hän olikin loistava, mutta hän ei ollut koskaan osannut kontrolloida tunteitaan kovin hyvin. Varsinkaan tunteita, jotka liittyivät loukkaantumiseen ja mielipahaan.

Hermione makasi vuoteellaan ja katseli hänen yöpöydällään lepattavan kynttilän liekin seinälle maalaamia varjoja. Matami Pomfrey oli tiedottanut muutama tunti ennen illallista, että professori Kalkaroksella oli jälleen ollut kouristuksia. Se saattoi tarkoittaa sitä, että hänen täytyisi pian suorittaa eräs tietty vierailu. Hermione toisteli uudelleen ja uudelleen mielessään kaikkea sitä mitä Harry oli hänelle kertonut. Hän ei ollut tuntenut oloaan näin jännittyneeksi sitten loppututkintonsa, silloin kun hän oli vielä opiskelijana Tylypahkassa. Hänestä tuntui siltä, kun hänen olisi pitänyt mennä tärkeään kokeeseen, ilman että olisi saanut mahdollisuutta lukea mitään sitä koskevaa. Harry ei ollut sallinut hänen edes tehdä muistiinpanoja. Hän oli sanonut, että pimeyden voimilta ei suojauduttu kirjojen ja paperien avulla, vaan kaikki pitää osata ulkoa ja ennen kaikkea todella tuntea sisällään. Tuntea voima, tuntea hetki hetkeltä suuremmaksi kasvava varmuus. Itse asiassa, Harry oli sanonut, että muistiinpanoilla voisi hänen puolestaan pyyhkiä vaikka takapuolensa, mutta Hermione yritti unohtaa sen. Miten loukkaava ajatuskin!

"Pimeyden voimilta suojautumisen suurin salaisuus on se, että täytyy oppia rakastamaan sitä mitä pelkää. Se on juuri se seikka, jota vanha veikko Voldemort ei tiennyt, mitä pelottavampi jokin asia on, sitä enemmän rakkautta tarvitset sen voittamiseen. Saattaa kuulostaa lässytykseltä, mutta se oli suurin syy miksi Voldemort lopulta saatiin kukistettua. Rakasta mitä pelkäät, se pitäisi tatuoida sinun sydämeesi." Hermione muisti hänen sanoneen. "Jos opit olemaan oma itsesi, etkä mitään muuta kuin oma itsesi, ilman pienintäkään häpeää, se muodostaa säteilevän suojan ympärillesi, mitä mikään paha ei voi läpäistä, vaan sen sijaan se kimpoaa takaisin lähteeseensä." Näissä ajatuksissa velloen Hermione nukahti ja näki unta että oli suuri kultainen pallo, jota Kalkaros pomputti päällään vasten huoneensa kivistä seinää.