Sielujen puutarha on kirjoittamani Harry Potter-fanfictiontarina, joka sisältää draamaa, angstia, huumoria ja romantiikkaa. En suosittele sen lukemista alle 13-vuotiaille.

 

Tiivistelmä:

Tylypahkan tähtioppilas, 17- vuotias Hermione Granger, on sairastunut vakavasti. Vain yksi ihminen näyttää ymmärtävän mistä hänen tilanteessaan on kysymys, mutta ongelmana on se, että he eivät voi sietää toisiaan. Tyly ja sarkastinen taikajuomien opettaja ottaa kuitenkin tehtävän vastaan, puhtaasti ammatillisena haasteena. Heidän yhteistyönsä saa yllättäviä muotoja taikamaailman poliittisen tilanteen kärjistyessä ja olosuhteiden vaikeuttaessa kaikkien elämää.

 

Tällä hetkellä tarina sisältää vielä paljon korjattavia kohtia (esim. pilkkuvirheitä....), sillä en ole ehtinyt editoida tätä vielä lopulliseen muotoonsa. Beta-lukijoina minulla on ollut Vuotiksen xir (luvut 8-14) ja Shaman Cat (luvut 16-18), joten suuret kiitokset heille avusta ja virheiden oikaisuista.

 

Vastuuvapauslauseke (Disclaimer)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ikäväkseni joudun myöntämään, että tämän tarinan hahmot ja maailma eivät kuulu minulle. Ainoastaan juoni ja henkilöhahmojen sisäinen maailma on minun luomaani, muun omistaa JK Rowling. Minä vain leikin hieman hänen taianomaisella hiekkalaatikollaan. Voisinpa asua siellä... Joka tapauksessa, minulla on pieniä lapsia ja mielettömät velat, joten älkää haastako minua oikeuteen.

 

Tämä tarina perustuu J.K. Rowlingin luomiin tilanteisiin ja hahmoihin. Useat kustantajat, kuten esimerkiksi Tammi, Bloomsbury Books, Scholastic Books ja Raincoast Books sekä Warner Bros omistavat J.K. Rowlingin ohella oikeudet näihin henkilöhahmoihin. Tämän tarinan avulla ei ole tarkoitus ansaita rahaa eikä rikkoa tuotemerkin tai omistajien oikeuksia.

 

 

Sielujen puutarha on ensimmäinen suoraan suomeksi kirjoittamani pitkä fikki. Se lähti eräästä lyhyestä kohtauksesta, sen tunnetilasta ja dialogista, joka tuli mieleeni eräänä aurinkoisena kesäpäivänä vuonna 2004, kun istutin mustaviinimarjapensaita puutarhaani. Ajatus jäi vaivaamaan mieltäni, ja vaati minua kehittämään tarinaa sen ympärille. Tämä alkukohtaus päätyi lopulta lukuun 21, joten 20 lukua piti kirjoittaa pelkkää esivalmistelua, jotta olisin saavuttanut tavoitteeni...

 

Olen kokenut aikamoisia elämänmullistuksia tämän fikin kirjoittamisen aikana. Olen pitänyt pitkiä taukoja välissä, ja saanut hämmästyä uudelleen ja uudelleen, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka turhauttavasta ja pitkittyneestä odottamisesta huolimatta ovat jaksaneet odottaa, lukea ja vielä kommentoidakin tarinaani. Se on ihan uskomatonta! Niin monta kertaa jonkun lukijan palaute on sananmukaisesti pelastanut päiväni, saanut minut hymyilemään leveää hymyä ja kuplimaan sisäistä innostusta ja kiitollisuutta yhtäaikaa. Lukijapalaute toki myös inspiroi ja antaa potkua kirjoittaa lisää. Siitä tulee tarve julkaista tekstiä nopeammin, enemmän, paremmin ja pidempään... Hee.

 

Silti olen joutunut lyhentämään ja muokkamaan paljon alkuperäistä tarinan runkoa. Minulle on tärkeämpää, että saan tämän valmiiksi (ennen seitsemännen kirjan valmistumista), kuin se, että uskollisesti kirjoitan jokaisen suunnittelemani juonenpätkän tarinaan. En ollut tajunnut miten laaja juttu tästä silloin olisikaan tullut. Nytkin on ollut vaikea saada pidettyä kaikkia lankoja käsissään. Erityisesti noiden pitkien taukojen ansiosta. On ollut vaikea palata takaisin Sielujen puutarhaan, kun on ollut vuoden jossain ihan muualla ja vieraantunut täysin koko jutusta. Tavallaan tarvekin kirjoittaa juuri tätä, oli elämän muuttumisen myötä kadonnut. Vain oma jääräpäisyyteni ja halu loppuunsaattaa tämä, sekä ennen kaikkea lukijoiden sydämen sulattava uskollisuus, on ollut syynä siihen , että tämä vielä jatkuu. Ja tämähän jatkuu... Monet ovat kuvitelleet viimeisten lukujen ovan käsillä. Tavallaan kyllä, mutta varmasti kirjoitan vielä ainakin viisi lukua. Karsimisesta huolimatta, jotkut asiat vaativat saada tulla kirjoitetuksi. Sitä paitsi, en kestä surullisia loppuja!!! Jostain kumman syystä minulla on tapana lopettaa kirjan lukeminen, elokuvan tai tv-sarjan seuraaminen, jos saan tietää sen päättyvän onnettomasti...