Uskomaton tunne olla kotona taas pitkän ajan jälkeen. Matkani lyhentyi yllättäen puolella, mutta se ei harmittanutkaan niin paljoa kuin olisi voinut. Sain nimittäin lentokoneessa seurakseni äärettömän mielenkiintoisen kumppanin, jolla oli mitä herkullisin, kiinnostavin, vangitsevin ja upein tarina kerrottavanaan. Arvaatteko jo? Vastoin pessimistisiä odotuksiani löysin kuin löysikin Harry Potter and Deathly Hallows- kirjan, ja vaikka maksoinkin siitä itseni kipeäksi (kaksinkertaisesti mitä Suomessa olisi maksanut), niin oli se kyllä sen väärti.

Älkää peljätkö, oi te, jotka ette ole vielä tätä kultakimpaletta käsiinne saaneet, en paljasta hitustakaan. Kuulun antispoiler-liigaan, mottomme on "Juonipaljastuksista elinkautinen!".

Sen voinen kuitenkin sanoa, että rakastin joka sanaa. JKR kertoi haastattelussa halunneensa vuodattaa sielunsa tähän ja tehdä todellakin parhaimpansa tämän viimeisen Potter-eepoksen kohdalla, ja minusta hän on onnistunut. Odotukseni olivat valtaisat, ja hän lunasti ne. Tämän enempää en kirjaa käsittele (vielä), koska niin monilla se on vielä edessä.

Olin eräässä kaukaisessa kaupungissa Afrikassa, josta en uskonut kirjakauppaa löytäväni, saati sitten tätä uusinta, vasta painosta tullutta ihanuutta. Käytin tuntikausia, jopa päiviä metsästääkseni merkkejä, jotka voisivat johdattaa minut Potterini luo. Olin onnistunut löytämään vaatimattomia kirjakaupoiksi sikäläisittäin kutsuttuja puoteja, mutta niissä ei ollut juuri lainkaan länsimaisia kirjoja, ja jos olikin, niin ne olivat vanhoja ja kuivakkaita asiateoksia. Lopulta uupuneena olin valmis luovuttamaan ja menin erääseen ravintolaan elvyttääkseni itseni pettymyksestä. En ehtinyt pöytään istua, kun näin jotain, mikä löi läpi salaman lailla, sähköistäen koko olemukseni. Harry Potter and Deathly Hallows - banderolli komeili takaseinustalla olevassa ovessa. Jouduin käymään rankan painiottelun itseni kanssa pystyäkseni istumaan ja syömään ennen ryntäämistä tuosta satumaisesti kutsuvasta ovesta sisään. Nieleksin eineet väkivalloin ja kuivin suin, maistamatta mitään. Lopulta kun pääsin nousemaan ja aloin astella kohti tuota ovea, tunsin sydämeni takova ja hengityksen muuttuvan pinnalliseksi ja tukahtuneeksi. Kaikki muuttui kuin sumuksi ympärilläni ja kuljin kuin hidastetussa elokuvassa kohti tuota ovea. Tartuin kahvaan, astuin sisään... ja näin heti vasemmalla välittömässä läheisyydessäni kokonaisen hyllyllisen Harry Potter- kirjoja. Ja siinä se oli. Uusin ja samalla viimeinen Harry Potter.

Olin syödessäni ollut kiusallisen tietoinen siitä, että olin mahdollisesti juuri samassa rakennuksessa, saman katon alla, vain muutamien metrien etäisyydellä tuosta kirjasta. Ja nyt seisoin suoraan sen edessä. Mikään ei estänyt minua ojentamasta kättäni ja tarttumasta tuohon teokseen. Vilkaisin teennäisen huolettomasti sivuilleni ja tartuin kirjaan kuin mihin tahansa paperinippuun. Kääntelin sitä käsissäni välinpitämättömyyden maski kasvoillani ja luettuani takakannen tekstin panin sen takaisin hyllyyn. Kuljeskelin muiden hyllyjen luona kuin etsiäkseni jotain mielenkiintoisempaa. Lopulta kysyin muina naisina olisiko kirjaa tarjolla aikuisversiona, siis niillä kansilla joissa on se kaunis medaljonki. Ei, nämä olivat loppuneet jo, ja ainoastaan räikeästi kuvitetun piirroskannen omaavia kirjoja oli enää jäljellä. Olin hieman pettynyt. Nyt kun se oli minun saatavillani, vain tuossa kädenojennuksen päässä, minulla oli varaa olla valikoiva, varaa olla tyytymätön ja aloin harkita viitsinkö ostaa tuota ylihinnoiteltua kirkuvakantista kirjaa lainkaan. Kiertelin tutustumassa muihin kirjoihin ja aioin jo lähteä pois. Ajattelin, että varmaan löydän vielä jonkun toisen paikan mistä saisin kirjan haluamallani kansikuvalla ja kohtuullisemmalla hinnalla. Olin jo astumassa ulos ovesta, kunnes sisälläni jysähti. Tajusin olevani typerys. Olin sokaistunut, ei, olin liian lähellä tavoitettani, ja yritin alitajuisesti sabotoida koko jutun, tai mikä vielä todennäköisempää, sisälläni risteili kauhunsekaisia tunteita siitä, että kun ostan tuon kirjan, minä luen sen, ja sitten se on loppu. Loppu. Halusin vielä pitkittää sitä hieman. En ollutkaan henkisesti valmis tähän. En halunnut sen vielä loppuvan, sillä mitä sen jälkeen. Mitä jos pahimmat aavistukseni toteutuvatkin, mitä jos kirja on minusta huono, mitä jos se loppuu ihan väärin, mitä jos... mitä jos...

Mitä jos Kalkaros pakenee vankituomiota piiloutumalla Pyhästä Mungosta juuri päässeen Gilderoy Lockhartin luo, ja he rakastuvat toisiinsa ja menevät naimisiin Dolores Pimennon toimiessa kaasona. Ei, minulla oli liian paljon pelissä. Jos kirja murskaisi kaikki romanttiset kuvitelmani minulle tärkeistä hahmoista, enkä enää koskaan voisi kirjoittaa sanaakaan kesken jääneeseen fanfictioniini nimeltä Sielujen puutarha...

Kiitos että jaksoitte tänne asti. Virtuaalisesti puristan kättänne samalla kun pyyhin hikikarpaloita toisella kädellä otsaltani. Näin ei käynyt. Sielujen puutarha tulee saamaan jatkonsa. Kirjoitan sen vielä loppuun, niin varmasti kuin nimeni on Aura Illumina!

Rattoisia hetkiä muiden tekstien parissa sitä odotellessa.