Olen saanut uuden tietokoneen muutama päivä sitten, ja vielä on vähän hakusessa että miten tämä homma toimii. Jatkuvasti törkkään peukaloni tuohon "Touch Padiin", joka sitten siirtää kursorin salamana ties minne ja kirjoitus jatkuu sitten jossain edellisten lauseiden keskellä... Mutta eiköhän tämä tästä ala sujua, kun vaan harjoittelee. :)

Ei ole taas tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Huomaan, että se (luova kirjoittaminen) on minulle sellaista henkistä vaahtokylvyssä lojumista. Nautiskelua. Ja siihen kuuluu oma tila, rauha, aika ja vapaus. Ficcailun lisukkeena tarvitsen suklaata (mieluiten valkoista sellaista, tai sitten ihan tummaa ja väkevää), jotain ihanaa yrttiteetä (Keltainen Lipton on loukkaus koko teetäjuovaa ihmiskuntaa kohtaan), ja toisinaan myös musiikkia (Sarah McLachlan, Enya, Air, Loreena McKennith...) ja nyt syksyn hämärtäessä myös kynttilöitä. Ja siis se oma, rauhallinen tila.

Kun joskus aiemmin olin onneton ihmissuhderintamalla, eikä silloinen tilanne tuottanut suunnatonta iloa, niin oli helppoa ja ihanaa upota fiktiivisen maailman romanttisiin kiemuroihin. Varsinkin, kun ylimpänä jumalattarena toimi itse, niin asiat etenivät juuri siihen suuntaan kuin halusinkin. Sillä mihin ajatusenergiansa keskittää on ilmeisesti taipumusta tulla todeksi, ja kertomukseni alkoikin toteutua myös arkielämässäni joiltain osin. Ja kuinkas kävikään... elämä alkoi viedä enemmän aikaa, ja kirjoittamiselle jäi vähemmän aikaa. Kun sänkyä on lämmittämässä jokin muukin ihana otus kuin kissa, niin sen oman luovan tilan luominen vaikeutuu. Joutuu ristiriitaisen valinnan eteen: kirjoitanko eroottisesta jännitteestä, rakastumisesta ja suudelmien suloisuudesta, vai altistanko itseni halailuoperaatioon, johon saattaa hujahtaa tunti jos toinenkin... Ja tämä vaikea valinta näyttää nostavan päätään ilta toisensa jälkeen.

Joo... lupaan tehdä parempia valintoja tällä viikolla. Aloitan luvun 23 Sielujen puutarhaan, ja saan sen valmiiksi ehkä jo jouluksi. :)

Rakkain terveisin,

Aura