Tämä vuosi on ollut kummallinen siinä mielessä, että en muista milloin olisin viimeksi ollut illan yksin kotona. No, tämä ilta on vapaa, ja kihelmöin jännityksestä kuin rakastunut ennen treffeille menoa. Minullakin on treffit. Itseni kanssa. Hih. Tulin töistä kotiin käymättä kaupassa tai kulkematta lähtöruudun kautta, kipin kapin. Sitten ajattelin hemmotella itseäni siistiytymällä hieman. Sain poistettua työllä ja tuskalla säärikarvat vasemmasta jalastani ja aikaa oli kulunut 40 minuuttia! Hetkeäkään epäröimättä päätin, että karvattomuus ei ole tämän arvoista ja jätin oikean jalan käsittelemättä. Minä en uhraa kallisarvoisen elämäni harvinaisen maukkaasta vapaaillasta kahta tuntia karvojen poistoon.

Hieman hämmentyneenä siitä, mitä tällä arvoajalla nyt sitten tekisin, laskeuduin sohvalle kuuntelemaan ihanaa musiikkia: Vast Days - Metatonics, voisin kirjoittaa tästä pitkän ylistysvuodatuksen, mutta sekin saa nyt odottaa, onhan vapaailtani liian kallisarvoinen levyarvostelun kirjoittamiseen. En malta myöskään syödä, sillä sitä ennen pitäisi valmistaa ruokaa, ja sitä saan tehdä arkena riittämiin. Imuroida pitäisi, jotta olisi nautinnollisempaa tassutella paljain jaloin pitkin huoneita, jos mieleni tekisi mennä vaikkapa katsomaan ikkunasta ulos. Mutta kuten arvaattekin, ei kertakaikkiaan mitenkään ole mahdollista imuroida ihka omana, harvinaislaatuisena vapaailtanaan. Parasta olisi lähteä kävelylle, mutta siihen taidan ikävä kyllä olla nyt liian mukavuudenhaluinen. Siis vaikka kävelyllä onkin mukavaa, kävelylle lähteminen on yhtä tuskaa. Se saa jäädä. Tekisi myös mieli lukea jotain ihanaa, mutta luen niin paljon muutenkin, tai kirjoittaa, mutta olen kaiket päivät koneella, enkä nyt haluaisi tehdä samaa kuin töissä... Hmmm...