Nyt kun viimeisen kirjan ilmestyminen lähestyy, tiivistyy tunnelma juonispekulaatioiden ympärillä. "Onko Kalkaros hyvis vai pahis", on kuitenkin kysymys, jota minun ei ole tarvinnut miettiä alkujärkytyksestä lamaantuneiden aivojeni alettua taas toimia.

Vaikka tästä onkin puhuttu niin paljon ja niin kaikkialla, niin kokoan silti omatkin mielipiteeni tähän.

Kalkaros on uskollinen Dumbledorelle koska:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Dumbledore luotti häneen.

Dumbledore jähmetti Harryn, ettei tämä pilaisi suunnitelmaa ja puolustaisi häntä turhaan murhahetkellä.

Dumbledore tiesi suunnitelmasta koko ajan (että Draco yrittää murhata hänet), koska Kalkaros oli kertonut siitä hänelle.

Kalkaros on yksi koko kirjasarjan keskeisimmistä hahmoista. Kenenkään muun opettajan taustasta ja lapsuudesta ei ole kerrottu niin paljon kuin Kalkaroksen, puhumattakaan siitä, että kuudes kirja on nimetty Kalkaroksen mukaan.

Hagrid kuuli Dumbledoren anelevan Severusta viemään sovitun suunnitelman loppuun, ja Severus vastusteli sanoen ettei halua tehdä sitä: tappaa Dumbledorea.

Dumbledore tiesi kuolevansa, ja olisi todennäköisesti kuollut muutenkin sinä iltana (mitä oli se liemi mitä hän oli joutunut juomaan). Dumbledore oli tehnyt Kalkaroksen kanssa suunnitelman, että Dumbledore käy Harryn kanssa hakemassa luolasta hirnnyrkin, joka vaatii liemen juomisen juuri sinä iltana, kun kuolonsyöjien hyökkäys oli tapahtuva. Ajoitus oli loistava. Dumbledore olisi kuollut joka tapauksessa. Periaatteessa oli sama tappaako hänet Draco vai Kalkaros, mutta todennäköisesti kumpikaan ei halunnut pojasta murhaajaa, joten se, että Kalkaros tappoi Dumbledoren sopi kuvaan parhaiten. (Vaikka hän ei olisi sitä halunnut tehdäkään.) Dumbledore sai päättää päivänsä kivuttomasti, Draco säilyi puhtaana tappamisesta, Severus piti lupauksensa Narcissalle ja säilytti kasvonsa kuolonsyöjien keskuudessa.

Myös se, että Dumbledore vihdoin antoi Kalkarokselle pimeyden voimilta suojautumisen opettajuuden kertoo mielestäni siitä, että hän tiesi ettei Kalkaros enää muutenkaan olisi koulussa sen vuoden jälkeen.

Minusta Dumbledoren tappaminen oli siis hyvin suunniteltu armomurha, josta mahdollisimman monet hyötyivät. Silti se ei muuta sitä, että se järkytti ja suretti minua, sillä Dumbledore on niin hieno henkilöhahmo.

Kalkaroksen on myös edelleen suojeltava Dracoa (lupaus Narcissalle), ja todellisuudessa ainoa keino todella tehdä niin, on jatkaa Dumbledoren aloittamaa linjaa ja saada Draco vaihtamaan puolta.

Pahaa kyllä pelkään, että Severus on niiden joukossa jotka tulevat kuolemaan viimeisessä kirjassa… Toivon että niin ei käy, koska se olisi jotenkin niin tyypillistä.

Uskon, että Lilyllä ja Severuksella on ollut läheisempi suhde, kuin päältä päin näyttää. Sitä paitsi Lilyhän inhosi Jamesia, Severuksen arkkivihollista, pitkään. Pidän ihan todennäköisenä sitä, että Lily on ollut Severuksen suuri rakkaus, ja että joko hän kääntyi kuolonsyöjäksi siksi, että Lily jätti hänet Jamesin vuoksi TAI että Lily jätti Severuksen koska tämä värväytyi kuolonsyöjäksi. Ensimmäinen vaihtoehto on minusta kylläkin todennäköisempi.

Minusta yksi Pottereiden keskeisimpiä teemoja on se, että jokaisella on mahdollisuus valita. Valedro saattoi valita hyvän ja pahan väliltä, olkoonkin hänen taustansa niin rujo, Draco saattoi valita ja valitsikin olla tappamatta Dumbledorea, Harry on joutunut valitsemaan ja tulee varmaan joutumaan vieläkin suurempien valintojen eteen hyvän ja pahan taistellessa ei vain hänen ulkopuolellaan, vaan myös hänen sisällään, Kalkaros on voinut valita, ja on valinnut ilmeisesti muutamaan otteeseen… Siis ei meidän taustamme, perheemme ja historiamme tee meistä sitä mitä olemme, vaan nykyhetkessä tekemämme valinnat.

Rowling on pyrkinyt kirjoissaan tuomaan esiin sen, että "mukava" ihminen voi olla todella paha (kuten Pimento), hirveä ihminen voi tehdä hyviä valintoja ja olla siten "hyvä" (kuten Kalkaros) ja paha voi olla vaikka ei olisikaan kuolonsyöjä (edelleen Pimento) ja että joskus ihminen voi kuvitella olevansa hyvä ja ajavansa oikeita asioita, mutta tehdä siitä huolimatta tyhmyyksissään ja sokeudessaan pahoja tekoja (kuten Percy). Rowling ei ole musta-valkoinen, hän haluaa korostaa asioiden monia eri ulottuvuuksia, eikä hän koskaan halua kirjoittaa yksipuolisia tulkintoja tai sortua itsestään selvyyksiin. Se, että Kalkaros on halki koko sarjan osoittautunut olevan jotain muuta miltä näyttää, kiteyttää tavallaan koko idean. Epämiellyttävä luonne ja rasvainen tukka ei tarkoita sitä, että on oikeasti paha. Ja jos on kerran valinnut väärin (liittynyt Voldemortin joukkoihin), niin sekään ei vielä tee ihmisestä pahaa, sillä aina on mahdollista katua, kääntää elämänsä suunta ja ehkä jopa yrittää hyvittää pahat tekonsa.