Väsyttää.

Oli jännä tunne vihdoin ja viimein ruimaista tuo Sielujen puutarhan vuosia valmiina odotellut 21. luku nettiin (Finfanfun & Taika-Akatemia Illumine), ja sitten saada vielä valtava ryöppy palautetta samantien. Lukijapalaute näyttää merkitsevän kyllä tosi paljon. Se on ihan suoraan sanoen ollut yksi suurimmista syistä, miksi aloin uudelleen kirjoittaa tuota. Kun tajuaa, että ihmiset lukevat sitä ja eläytyvät siihen, niin ei voi olla niin julma, että jättäisi tarinan kesken. Miten niille sitten kävisi... (Siis Severukselle ja Hermionelle) Hih.

Se Vuotiksen 5.7. järjestämä HP ja Feeniksin kilta-elokuvan ennakkonäytös on ollut kovasti mietinnän kohteena. En ole ikinä kokenut niin mahtavaa yhteistunnetta, kun viimeksi Liekehtivän pikarin näytöksessä, kun kaikki olivat pukeutuneet ja kaikki reagoivat ihanasti aina tiettyihin kohtiin ja oli niin sellainen valtava yhteismeininki. Kaikki olivat niin sisällä siinä jutussa, ja tiesivät revetä jostain pienestäkin katseesta tiettyjen hahmojen välillä jne. Haluaisin niin mielettömästi kokea sen uudestaan, mutta olen muuttamassa (väliaikaisesti) toiselle mantereelle, heinäkuun alussa, ja lentopäiviä nyt tingataan. Se on niin pienestä kiinni, mutta matkaseurue ei tunnu tajuavan tuon elokuvan merkitystä... Ei kysymys ole siitä elokuvasta itsestään, näkeehän sen vaikka DVD:ltä, vaan siitä tapahtumasta. Siitä yhteisöllisyyden tunteesta, siitä että kuuluu johonkin ja saa kokea jotain merkittävää yhdessä. Elämässäni ei ole paljon ollut tuota yhteenkuulumisen tunnetta. Se lienee yksi syy (yksi niistä monista), mikä saa minut kirjoittamaan Severus Kalkaroksesta.

Hyvää yötä sinulle, joka viitsit lukea tämän.

Rakkaudella,

 Aura