Long time no seen ja sitä rataa... Kuten kaikki riemukkaasti jakaantunutta persoonaani yhtään tuntevat tietävätkin, minulla on tyyppilliseen aspergerin syndroomaiseen tapaan taipumus kehittää syvää kiinnostusta joitakin asioita kohtaan. Obsessions, some might say... Missä olen ollut ja mitä olen tehnyt? No, sitä mitä aina ennenkin. Kirjoittanut listoja siitä mitä minun pitäisi tehdä ja ollut täysin sen uuvuttama että on niin paljon tekemistä, ja sitten tehnyt kaikkea muuta kuin sitä mitä olisi pitänyt. Aina. En loppujen lopuksi tiedä mistä siinä on kysymys, mutta määrittelin sen vuosia sitten näin: "Jos on pakko niin ei voi, jos pitää niin ei pysty." Jari Sarasvuo olisi kauhuissaan. Eikö se ollut juuri "Sisäisessä sankarissa" johtoajatuksena, että jos ei pysty niin on pakko... Auts.

No mutta. Elämään kuuluu paljon fanfictionin käytännöllisempää ulottuvuutta eli liveroolipelaamista (netissä), virtuaalisia paperinukkeja, uusi kissa, vanhat tekemättömät työt ja mikä parasta... Edward Cullen.

Olen vakavasti sitä mieltä, että Twilight-sarjan kaltaisten kirjojen kansissa pitäisi olla samanlaisia varoituksia kuin tupakka-askien kyljissä.

"VAROITUS, TÄMÄN NAUTTIMINEN SAATTAA AIHEUTTAA RIIPPUMATTOMUUTTA KAIKISTA MUISTA IHMISISTÄ ELÄMÄSSÄSI."

"TÄMÄN KIRJAN PÄÄHENKILÖÖN TUTUSTUMINEN SAATTAA AIHEUTTAA TYYTYMÄTTÖMYYTTÄ PUOLISOON TAI SEURUSTELUKUMPPANIIN VAKAVIN SEURAUKSIN."

"TÄMÄN NAUTTIMINEN VOI VAARANTAA PERHEESI HYVINVOINNIN, JOS OLET YKSIN VASTUUSSA KOTITÖISTÄ, KUTEN RUUAN VALMISTUS, SIIVOAMINEN JA LASTEN HOITO."

"TÄMÄ KIRJA VOI AIHEUTTAA MUSTIA RENKAITA SILMIEN YMPÄRILLE, PERHOSIA VATSAAN JA OUDON VIEHTYMYKSEN NAUTTIA PUNAVIINIÄ ILTAISIN (KOSKA VERTA EI OLE NIIN KÄTEVÄSTI KAUPAN)."

"TÄMÄN KIRJAN LUKEMINEN VOI AIHEUTTAA TÄYDELLISTÄ KYVYTTÖMYYTTÄ TYYTYÄ ENÄÄ KENEENKÄÄN INHIMILLISEEN MIEHEEN KOSKAAN."

"JOS OLET OPISKELEVA, TYÖSSÄKÄYVÄ YKSINHUOLTAJA NAINEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA. (ELLET PYSTY ERISTÄYTYMÄÄN TÄYSIN VELVOLLISUUKSISTASI JA MUISTA IHMISISTÄ LUKEMISEN AJAKSI.)"

Jotain tuollaista ehkä... Sanoisin, että suurimmassa riskiryhmässä ovat tosiaan nämä (me) aikuiset naiset, joilla olisi oikeasti muutakin elämää ja velvollisuuksia kuin pyöritellä päässään kohtauksia Twilightista, ja myös teini-ikäiset tytöt, jotka eivät ikinä tule kelpuuttamaan ketään kumppanikseen, koska kukaan ei koskaan voi vetää vertoja Edwardille...

Tietysti suhtauduin skeptisesti tähän amerikkalaiseen, teinivampyyriromantiikkaan, mutta pelkäsin silti että jäisin koukkuun. (Muita riippuvuuksiahan minulla ei olekaan kuin kiehtovat fiktiiviset hahmot.) Ja hartaana Harry Potter-fanina en voinut välttyä vertailemasta näitä kahta maailmaa. Pottereissa minua kiehtoo itse  maailma, potter-universum, kaikkine uskomattomine yksityiskohtineen sekä juoni. Tarina on kiehtova, älykäs, taitavasti eri kulttuurien ja aikakausien mytologiaa yhdistelevä ja moniulotteinen. Toki joukossa on muutamia erityisen kiinnostavia henkilöitäkin, Severus Snape, Luna Lovegood, Fred and George Weasley, Dolores Umbridge ja Gilderoy Lockhart sekä tietysti Albus Dumbledore ja Tom Riddle muutamia mainitakseni. Kiinnostavia, hienosti rakennettuja tyyppejä. Mutta Twilight... (mikä se on suomeksi? Houkutus?)

Siinä missä Harry Potter on kuin päivä Viistokujalla katsellen ihmisten kulkua ristiin rastiin piipahdellen toinen toistaan uskomattomampiin kauppoihin kuunnellen mitä kiehtovimpia tarinoita ohitse kulkevien ihmisten elämästä ja siitä, miten merkillisesti ne risteytyvät ja sivuavat toisiaan luoden yhdessä loistavan loogisen kokonaisuuden, kuin rohkelikkojen oleskeluhuoneen seinällä oleva satoja vuosia vanha ja edelleen upea kuvakudos. NO TULIPAS PITKÄ LAUSE, siis siinä missä Potterit ovat minulle tuota, niin Houkutus / Twilight on kuin koulun juhlasali, joka on ehkä täynnä ihmisiä, mutta tuntuu kuin siellä olisi vain kaksi, Edward ja Bella, kynttilän valossa, lähestymässä toisiaan, latauksen kasvaessa lähes sietämättömiin mittasuhteisiin, toisen käsi kohoaa hipaisemaan toisen kasvoja kuin hidastetussa elokuvassa, katsekontakti on katkeamaton, hiljaisuus rikkomaton, sanoinkuvaamaton vatsaa kouristava jännite kasvaa vieläkin suuremmaksi kuin olisi voinut odottaa, sähkövirta kipinöin pitkin hermoratoja, ja kaikkea ympäröi intensiivinen, kaikennielevä, paatoksellinen RAKKAUS. Ei tuota voi kestää! Ei voi jättää kirjaa kesken, ei voi muuta kuin vetäytyä omaan kammioonsa lukemaan hartaudella ääneen vuorosanoja tietyistä kohtauksista, kaikki tunteet muuttuvat omiksi tunteiksi, minä olen Bella, olen Edward, olen... koukussa.

Hemmetti.

Ja ikuinen sisäinen teinini heittää tyynyllä sitä, joka uskaltaa tulla huoneeseeni kesken lauseen (siis milloin tahansa niin kauan kuin kirja on kesken), "joo, joo, kohta, mene nyt, laita ovi kiinni" siinä kaikki suullisen ilmaisuni anti viimeiseen vuorokauteen. Ei puhettakaan että voisi nukkua. Saati syödä. Alan haluta olla vampyyri. En ole koskaan ollut järin innostunut syömisestä, se on niin vaivalloista, ja sotkuista, ja tylsää... Sen sijaan alan arvuutella lähimmäisteni veren koostumusta. Hmm... miltäköhän tuon tyypin veri maistuisi. Hyvä on, hyvä on, myönnetään, minulla on aina ollut viehtymystä vampyyreihin. Ja mitä oikeasti poikkeuksellisiin aistiyliherkkyyksiini ja varsinkin uskomattomaan (toisinaan painajaismaiseen) hajuaistiini tulee puhumattakaan verestäni puuttuvista harvinaisista tekijöistä ja jatkuvasta anemiasta... Vampyyrien sukua siis.

Parasta tässä kaikessa on varmaan ollut kuitenkin se, että kun olen lukenut, en ole voinut olla tietokoneella. Se on erinomaista vaihtelua. Ja vielä se, että jos tarpeeni saada järjesteltyä tämä asuinpaikkani mahdollisimman siistiksi, valoisaksi ja tyhjäksi (Cullenien kartano...), saa parhaimmillaan vietyä finaaliin pitkään käynnissä olleen projektini luopua kaikesta turhasta ja ylimääräisestä roinasta (kuten muutamasta sadasta kirjasta).

Sitä paitsi, mietin vakaasti Facebook-ryhmän perustamista nimellä: "I have loved Futhering Heights, Debussy's Claire de la Lune and Jane Austen long before I ever fell in love with Edward Cullen and the Twilight."