Luku 3 – Haaste
"Potensoidut
kasviuutteet", professori Kalkaros sanoi vasten vanhan velhon unisia
kasvoja, ja huolimatta hänen rauhallisesta ja aina niin kontrolloidusta
olemuksestaan, Dumbledore saattoi vaistota miehen olevan kiihdyksissä.
"Mikäli todellinen syy neiti Grangerin tämän hetkiseen tilaan pystytään
määrittämään, on mahdollista valmistaa henkilökohtaisesti hänelle sekoitettu
potensoitu kasvipohjainen lääke", Kalkaros totesi ja sai uneliaisuuden
karisemaan Dumbledoren silmistä kuin taikaiskusta. Rehtori riisui vaaleansinisen,
tähtikuvioisen unimyssyn päästään ja asetti puolikuunmuotoiset silmälasit
nenälleen. Hänen sisimmässään tuntui heräävän ensimmäinen toivonpilkahdus sen
jälkeen, kun hän oli saanut tietää Hermionen tilanteesta.
"Ja tämä potensoitu liemikö tehoaisi sitten paremmin kuin tavanomaiset
taikajuomat ja yrttiuutteet?" hän kysyi liemimestarilta, uskaltamatta
vielä täysin innostua Kalkaroksen ajatuksesta.
"Ne ovat rakenteeltaan huomattavasti hienojakoisempia kuin perinteiset
liemet tai keitokset ja pystyvät vaikuttamaan ihmisolemuksen herkimpiin
mekanismeihin. Potensoimisen eli monien laimennuksien jälkeen, kasvissa oleva
laatu siirtyy pohja-aineena käytettävään nesteeseen ja samalla kun vaikuttavan
aineen kemiallinen määrä vähenee, sen parantava teho kasvaa. Potensoimisen
ansiosta ne myös vaikuttavat erityisellä sielullisella tasolla, ja
porautuessaan itse ongelman ytimeen, sen sijaan että hoitaisivat pelkkää
oiretta, ne ovat erittäin tehokkaita." Kalkaros vaikeni hetkeksi
antaakseen Dumbledorelle aikaa ymmärtää uuden asian, jonka sisältö oli hänelle
itselleen, taikajuomien kanssa päivittäin työskentelevälle nopeaälyiselle
velholle, helppo ja yksinkertainen. Hän käveli muutaman askeleen
tummanpunaisella ja kullalla kuvioidulla itämaisella matolla, joka peitti
Dumbledoren oleskeluhuoneen lattiaa, ja kutsui kotitontun sormiaan
napsauttamalla luokseen. Hetken kuluttua hänellä olikin jo kädessään höyryävä
kupillinen mustaa, bergamotilla maustettua teetä, ja hän mursi lautasellaan
olevasta croissantista satunnaisesti paloja suuhunsa.
"Kun olette saaneet syyn selville, voin alkaa välittömästi uuttaa ja
potensoida tarvittavia kasveja", hän sanoi nuolaisten voisarven viimeiset
muruset sormenpäistään. Sitten hän kaatoi teepannusta lisää höyryävää juomaa
kuppiinsa ja jatkoi, "Itse asiassa, kartoitin jo todennäköisimpiä
vaihtoehtoja, eikä niitä ole saatavilla Tylypahkan kasvihuoneilta."
"Ilmoita vain tarvittavat kasvit Pomonalle, niin hän tilaa siemenet
hormiverkoston avulla jo tänään ja istuttaa mitä pikimmin ne kasvihuoneille",
Dumbledore ehdotti ja kiristi ylleen sujauttamansa tummansinistä samettia
olevan päiväkaavun vyötärönnyörit sopivalle korkeudelle. "Hän ilahtuu kun
voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Se tekeekin hyvää hänen hermoilleen, Pomona
raukka, näithän miten järkyttynyt hän oli kuullessaan Hermionen tilanteesta.
Hän piti tapaamisemme jälkeen loppupäivän vapaata, ja luulen hänen..."
Kalkaros kuunteli huulet tiukaksi viivaksi puristettuina Dumbledoren matami
Versoa koskevia huomautuksia ja odotti tyytymättömän näköisenä, että saisi
johdattaa epäolennaisuuksiin hairahtuneen keskustelun takaisin tärkeämpiin
asioihin.
"Itse asiassa..." hän keskeytti rehtorin lauseen haluamatta tuhlata
enää aikaansa jonninjoutavuuksiin, "potensoimiseen käytettävien kasvien
tulee olla ehdottoman puhtaita, ei ainoastaan kemialliselta koostumukseltaan,
vaan myös energiakentältään, joten olisi parasta, että mahdollisimman harva
pääsisi kosketuksiin niiden kanssa sekä ennen keräämistä että keräämisen
jälkeen. Kaakkoissiiven tornissa sijaitseva kattopuutarha lienee edelleen
käyttämättömänä?" Severus kysyi äkisti tarkoittaen vanhaa pientä korkealla
kattotasanteella olevaa talvipuutarhaa, jota aikoinaan oli käytetty kaikkein
varallisimpien ja ehdottomasti salassa pidettävien kasvien viljelyyn. Sen yllä
oli aina ollut kiinteä törmäys- ja näkymättömyyssuoja, lukemattomien muiden
suojaloitsujen lisäksi, eivätkä edes kelmienkartalla varustetut Weasleyn
kaksoset olleet koskaan saaneet selville sen olemassa oloa. Itse asiassa,
Dumbledoren ja Kalkaroksen lisäksi vain matami Verso ja professori McGarmiwa
olivat tietoisia tästä tarkoin varjellusta salaisuudesta.
"Voi sentään, olin jo täysin unohtanut sen paikan. Puutarha on ollut
tyhjillään sen onnettoman tapauksen jälkeen, kun kokeet schisandran ja kava kavan
risteyttämisestä saivat yllättäviä käänteitä. Voimme toki pyytää Pomonaa
tekemään taikojaan sen kunnostamiseksi. Asafoetidan tuoksunkin luulisi jo
hälventyneen näin monessa vuodessa..."
”Ei!” Kalkaros kivahti, tunnetusti lyhyen kärsivällisyytensä lähestyessä rajojaan, ”En halua ketään sotkeutumaan tähän asiaan. Haluan varmistua, että jokainen vaihe hoidetaan asianmukaisesti alusta lähtien. Suoritan raaka-aineiden hankkimisen ja käsittelyn itse, niin voin olla varma laadusta”, hän tuhahti. Kenen tahansa toisen sanomana se olisi kuulostanut vähättelevältä ja itseriittoiselta, mutta Severus Kalkaroksen lausumana se kuulosti yksinkertaiselta tosiasialta.
”Kuten haluat, Severus”, Dumbledore naurahti huvittuneena nuoremman velhon ylitsepursuavasta päämäärätietoisuudesta, mutta koska hän oli tuntenut tämän niin pitkän aikaa, hän ei erehtynyt luulemaan äkillistä intoa epäitsekkääksi auttamisenhaluksi. Severuksen oli sytyttänyt uusi haaste, sillä loppujen lopuksi hänen mielenkiintonsa ja intohimonsa kohdistuivat vain ja ainoastaan hänen työnsä satunnaisesti tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Kommentit