Luku 3 – Haaste

 

"Potensoidut kasviuutteet", professori Kalkaros sanoi vasten vanhan velhon unisia kasvoja, ja huolimatta hänen rauhallisesta ja aina niin kontrolloidusta olemuksestaan, Dumbledore saattoi vaistota miehen olevan kiihdyksissä.

"Mikäli todellinen syy neiti Grangerin tämän hetkiseen tilaan pystytään määrittämään, on mahdollista valmistaa henkilökohtaisesti hänelle sekoitettu potensoitu kasvipohjainen lääke", Kalkaros totesi ja sai uneliaisuuden karisemaan Dumbledoren silmistä kuin taikaiskusta. Rehtori riisui vaaleansinisen,  tähtikuvioisen unimyssyn päästään ja asetti puolikuunmuotoiset silmälasit nenälleen. Hänen sisimmässään tuntui heräävän ensimmäinen toivonpilkahdus sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää Hermionen tilanteesta.

"Ja tämä potensoitu liemikö tehoaisi sitten paremmin kuin tavanomaiset taikajuomat ja yrttiuutteet?" hän kysyi liemimestarilta, uskaltamatta vielä täysin innostua Kalkaroksen ajatuksesta.

"Ne ovat rakenteeltaan huomattavasti hienojakoisempia kuin perinteiset liemet tai keitokset ja pystyvät vaikuttamaan ihmisolemuksen herkimpiin mekanismeihin. Potensoimisen eli monien laimennuksien jälkeen, kasvissa oleva laatu siirtyy pohja-aineena käytettävään nesteeseen ja samalla kun vaikuttavan aineen kemiallinen määrä vähenee, sen parantava teho kasvaa. Potensoimisen ansiosta ne myös vaikuttavat erityisellä sielullisella tasolla, ja porautuessaan itse ongelman ytimeen, sen sijaan että hoitaisivat pelkkää oiretta, ne ovat erittäin tehokkaita." Kalkaros vaikeni hetkeksi antaakseen Dumbledorelle aikaa ymmärtää uuden asian, jonka sisältö oli hänelle itselleen, taikajuomien kanssa päivittäin työskentelevälle nopeaälyiselle velholle, helppo ja yksinkertainen. Hän käveli muutaman askeleen tummanpunaisella ja kullalla kuvioidulla itämaisella matolla, joka peitti Dumbledoren oleskeluhuoneen lattiaa, ja kutsui kotitontun sormiaan napsauttamalla luokseen. Hetken kuluttua hänellä olikin jo kädessään höyryävä kupillinen mustaa, bergamotilla maustettua teetä, ja hän mursi lautasellaan olevasta croissantista satunnaisesti paloja suuhunsa.

"Kun olette saaneet syyn selville, voin alkaa välittömästi uuttaa ja potensoida tarvittavia kasveja", hän sanoi nuolaisten voisarven viimeiset muruset sormenpäistään. Sitten hän kaatoi teepannusta lisää höyryävää juomaa kuppiinsa ja jatkoi, "Itse asiassa, kartoitin jo todennäköisimpiä vaihtoehtoja, eikä niitä ole saatavilla Tylypahkan kasvihuoneilta."

"Ilmoita vain tarvittavat kasvit Pomonalle, niin hän tilaa siemenet hormiverkoston avulla jo tänään ja istuttaa mitä pikimmin ne kasvihuoneille", Dumbledore ehdotti ja kiristi ylleen sujauttamansa tummansinistä samettia olevan päiväkaavun vyötärönnyörit sopivalle korkeudelle. "Hän ilahtuu kun voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Se tekeekin hyvää hänen hermoilleen, Pomona raukka, näithän miten järkyttynyt hän oli kuullessaan Hermionen tilanteesta. Hän piti tapaamisemme jälkeen loppupäivän vapaata, ja luulen hänen..." Kalkaros kuunteli huulet tiukaksi viivaksi puristettuina Dumbledoren matami Versoa koskevia huomautuksia ja odotti tyytymättömän näköisenä, että saisi johdattaa epäolennaisuuksiin hairahtuneen keskustelun takaisin tärkeämpiin asioihin.

"Itse asiassa..." hän keskeytti rehtorin lauseen haluamatta tuhlata enää aikaansa jonninjoutavuuksiin, "potensoimiseen käytettävien kasvien tulee olla ehdottoman puhtaita, ei ainoastaan kemialliselta koostumukseltaan, vaan myös energiakentältään, joten olisi parasta, että mahdollisimman harva pääsisi kosketuksiin niiden kanssa sekä ennen keräämistä että keräämisen jälkeen. Kaakkoissiiven tornissa sijaitseva kattopuutarha lienee edelleen käyttämättömänä?" Severus kysyi äkisti tarkoittaen vanhaa pientä korkealla kattotasanteella olevaa talvipuutarhaa, jota aikoinaan oli käytetty kaikkein varallisimpien ja ehdottomasti salassa pidettävien kasvien viljelyyn. Sen yllä oli aina ollut kiinteä törmäys- ja näkymättömyyssuoja, lukemattomien muiden suojaloitsujen lisäksi, eivätkä edes kelmienkartalla varustetut Weasleyn kaksoset olleet koskaan saaneet selville sen olemassa oloa. Itse asiassa, Dumbledoren ja Kalkaroksen lisäksi vain matami Verso ja professori McGarmiwa olivat tietoisia tästä tarkoin varjellusta salaisuudesta.

"Voi sentään, olin jo täysin unohtanut sen paikan. Puutarha on ollut tyhjillään sen onnettoman tapauksen jälkeen, kun kokeet schisandran ja kava kavan risteyttämisestä saivat yllättäviä käänteitä. Voimme toki pyytää Pomonaa tekemään taikojaan sen kunnostamiseksi. Asafoetidan tuoksunkin luulisi jo hälventyneen näin monessa vuodessa..."

 

”Ei!” Kalkaros kivahti, tunnetusti lyhyen kärsivällisyytensä lähestyessä rajojaan, ”En halua ketään sotkeutumaan tähän asiaan. Haluan varmistua, että jokainen vaihe hoidetaan asianmukaisesti alusta lähtien. Suoritan raaka-aineiden hankkimisen ja käsittelyn itse, niin voin olla varma laadusta”, hän tuhahti. Kenen tahansa toisen sanomana se olisi kuulostanut vähättelevältä ja itseriittoiselta, mutta Severus Kalkaroksen lausumana se kuulosti yksinkertaiselta tosiasialta.

”Kuten haluat, Severus”, Dumbledore naurahti huvittuneena nuoremman velhon ylitsepursuavasta päämäärätietoisuudesta, mutta koska hän oli tuntenut tämän niin pitkän aikaa, hän ei erehtynyt luulemaan äkillistä intoa epäitsekkääksi auttamisenhaluksi. Severuksen oli sytyttänyt uusi haaste, sillä loppujen lopuksi hänen mielenkiintonsa ja intohimonsa kohdistuivat vain ja ainoastaan hänen työnsä satunnaisesti tarjoamiin mahdollisuuksiin.